Tässä on kisailtu vuoden (melkein) viimeisiä kisoja Vöyrissä ja Pietarsaaressa.

Vöyrissä oli mukava syyskeli kisailla. Ei haitannu fiilistä ollenkaan, että kisat kisailtiin ulkosalla. Tai itseasiassa maneesissa, ei ollut ollenkaa liian viileä kun aurinkokin paisteli sopivasti.

Vöyrissä tuomaroimassa oli Pajarin Tuomo. A-rata lähti hyvin käyntiin. Puomilla sattui jotain ihmeellistä. Juoksiko tuo emäntä miten sattuu mutkitellan vai tuliko meikäpojalle ajatusvirhe..no jokatapauksessa juoksin puomin ylösnousulle ihan vinossa, koitin loikata ja osua siihen mutta tippu mätkähdinkin sutien toiselle puolelle. Tästä vitonen, ja uudestaan vaan ylös. Alastulokontakti hyvä, keinu, rengas, putki, A:n kontaktit..kiperä jarrutus kepeille ja taittui hyvin, syöksy suoraan edessä olevaan suoraan putkeen ja emäntä kinnasi täysiä, jotta olis ehtinyt ottamaan vastaan. No nautteripoika oli nopeampi eikä emäntä ollut aivan hollilla ottamassa vastaan ja kääntämässä muurille..siinäpä se söhellys sitten alkoi. Ohi muurista, palautus. Sitten putken eteen ihmeellinen sylikkärintapainen ohjauskuviointi ja jotenkin luovutin tuon emännän huitomisen kans ja jolkottelin kaikessa rauhassa väärään putkenpäähän, hyllytäen suorituksen. Nooo, olihan siinä jo kerätty turhia virheitä (puomi, muuri) että aivan sama. Loppuun loikittin vielä loput esteet ja se oli siinä.

B-radalle mentäessä emäntä siristeli kovasti silmiään jättäessään mut lähtöpaikalle. Aurinko tirrasi ainakin sitä suoraan silmiin maneesin päätyikkunoista. Suoraan edessä näytti olevan kolmen esteen hyppysuora ja kepit. Mitälie tapahtui mutta huomasin liian myöhään alittaneeni ekan hypyn ja tulleeni toisen ohi. Hylsyhän siitä heti napattiin tällätavalla. Emäntä kovasti pohti, ottiko aurinko yhtälailla koiran kuin kartturinkin silmiin..mene ja tiedä..

Emäntä otti kuitenkin hyödyn irti maksetusta harjoituksesta ja suoritettiin loppurata paremmissa merkeissä, tarkoilla alastulokontakteilla ja vauhtia kiihdyttäen. Puomin ylösnousu oli samassa linjassa kuin alun esteet, joten ainakaan emännän juoksentelua silmiin paistava aurinko haittasi, koirakin siinä suhahti puomin ohitse ekalla lähesymisellä..muuten loppurata oli sujuva ja nopeakin. Noo..maksettua reeniä ainakin minuutin ajan.

Paluumatkalla emäntä kuulemma otti ja hurautti vielä ylinopeussakonkin, kun huristeli ajatuksissaan valvontakameraan. Kaikenkaikkiaan toimiva reissu siis HYL-HYL-Sakot.

Seuraavana viikonloppuna suuntana oli Pietarsaari. Meno oli mahtava, lämmin halli (ei tarvinnu mami eikä koira takkia koko päivänä!) ja tekonurmi. Ihan loistavat järjestelyt ja emännän mukaan kanttiinin sämpylätkin maistu mainiolle. Hyvä tilanne siis. Tälläkertaa tuomaroimassa oli Sivosen Vesa (meidän seuran omasta takaa).

Vesa olikin väsännyt A-radalle mielenkiintosia juttujuttuja, ohjaajasta tuntui aluksi, ettei mitenkään voi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ohjaamassa..aina jäisi väärälle puolelle tai liian kauas, tai jonkun esteen taakse, jos yritti tehdä "tutulla ja turvallisella" tavalla ohjaussuunnitelmaa. A-radalle mentäessä fiilis oli jopa hieman sekava, startattiin jo toisena joten muiden suorituksista ei ollut hyötyä eikä haittakaan.. Radalla meno oli kuitenkin todella selkeää ja ohjauskuviot sujui mallikkaasti. Edettiin hyvää vauhtia ja nollakin siinä ehti käydä ohjaajan mielessä.. MUTTA mitä hitto, ei se sitten viitsinyt kertoa parhaansa yrittävälle snautserille, että viimeinenkin este tulisi hypätä. Olis juossut ja tullut näyttämään..emäntä vaan jättäyty sinne jonnekin ja snautseri pyyhkäs viimeisen esteen ohi ja sitten kun kuuluu jotain käskyntapaista niin tämä snautseripoika yritti korjata tilanteen ja siinä sitä leviteltiin käsiä. Olin tullut viimeisen hypyn VÄÄRINPÄIN ja tästä kirjattiin HYL. Kaikkea sitä ja tää ei ollut edes eka kerta. Pah. Mainio rata ja noin päättyi, oijoij sentään. 

B-rata oli agirata. Siinä ei ollut jujuja kovinkaan paljon ja rata lähti käyntiin oikein hyvin. Kesken radan tein snautserimaisen tempauksen (joihin todella harvoin ryhdyn) ja aloin tiirailla katsomon suuntaan jolkotellessani. Normaalisti etenen matalana, vauhdilla ja pikku rähinällä..nyt unohduin haahuilemaan ja emännän äänestä kuului pieni turhautuneisuus kun se huuteli radalla, että "HUHUUU, TIKOOOO, TUUKSÄÄ?!". Joku hemaiseva gimma siellä taisi keimailla radan varressa tai vähintäänkin snautseripojan ajatuksissa kun kesken radan kävi tuollalailla. Tästä haahuiluista tuli 5 kepeille ja hieman yliaikaa..tällä suorituksella sija 2 kuitenkin. Emäntä ei ihan ollut tyytyväinen vaan tuumaili, että täytyy ottaa entistäkin napakampi ohjaus käyttöön, kokoajan jotain säpinää niin ei keksittyminen herpaannu tuollatavalla kesken äksönin.. Ei aina vaan voi pysyä asiassa..eihän.

Vuoden viimeiset kisat kisataankin sitten Seinäjoella joulukuun alussa, jossa ainakin viimevuonna oli aivan loistavat puitteet!!