Raaps* Raaps*

Hemmetin snautserinkorvat! Miksi ihmeessä korvakäytäviin täytyy kasvaa karvaa ja niin julmettua vauhtia, että niitä sais olla kokoajan joku nyppimässä? Ihan pöljää, mutisee sekä emäntä, että snautseri.

Emäntä kiikutti tämän nautteripojan eläinlääkäriin kutisevien ja punottavien korvien takia..ja mitä vielä, taas nypittiin vaikka justiin oli kaks viikkoa sitten nypitty tehokkaasti. Kyllä snautserilla jalka vispas kun eläinlääkäri sörkki ahtaista korvakäytävistä joka hemmetin haituvan mitä kuvitella voi. Teki kyllä hyvää! Korvatipolla selvittiin, eikä edes antibioottia tarvinut loppuenlopuksi, kun annettiin korvien rauhottua pari päivää. Maailman turhin asia: Korvakäytävän karvat!!  Ja toiseksi turhinta: Pienenpienet ja ahtaat korvakäytävät.

Nyt kuuluu hyvin ja tuulikin puhaltaa taas korviin mukavasti, kun on perusteellisesti kaiveltu röörit, joihin kotikonstein ei ilmeisesti ylletty tarpeeks tehokkaasti.

Viikkohan tuossa vierähti ja taas ajeltiin emännän kans kohti Pöntteriä (Småbönders, Eläinklinikka Johanna). Tälläkertaa vuorossa hampaiden putsaus hammaskivestä. Hammaskiveä ei ollut paljoakaan mutta nyt on semmonen pepsodentti-hammasrivi, että kelpaa vilautella, jos  tarvetta tulee. Pikkusen meinas ottaa koville rauhotus, kun tuntitolkulla piti  maata peitoissa tärisemässä kylmissään. Palautuminen kesti yllättävän kauan. Varmuuden vuoksi pysyttelin makuultaan mahdollisimman pitkään, kun niin kovasti horjutti tasapainoa ja pään sisällä tuntui olevan melkolailla puuroa. Heikkona minua ei kukaan saisi nähdä..turvallisempi leikkiä siis nukkuvaa ja sitten vasta kun voimat oli palautunu lähdin kertaheitolla töpöhäntä viuhuen kirmaamaan.

Emäntä tuossa jo malttamattomana tiiraili netistä loppuvuoden hallikisoja..Vöyrille, Pietarsaareen ja Seinäjoelle tähdätään ennenku vuosi vaihtuu.