Tiistaina 11.6 Lähettiin emännän kans kentälle treeneihin. Harjoteltiin kolmosten jonkunmoista rataa. Kaikki vauhti ja innokkuus jäi taas palkitsematta kun pyyhälsin onnessani rataa eteenpäin. Kepeillä innostuin taas kovin. Hittovie, tuolle emännällekin joutuu räkyttämään kun töpeksii eikä anna mun vain mennä kepeillä. Taas me mokattiin kepit moneen otteeseen, kuulemma pitäis rauhottua mutta kuinka voin hillitä itseni? Mua ei haitannut oikeastaan, päätin jättää viimeisen välin aina pujottelematta, pääsinhän nopeasti kaartamaan hyppyyn ja sen jälkeen sukeltamaan putkeen, hyppyyn, Aalle, hyppyyn.. Huhuh* Niin hienoa!

Emännällä oli keinot vähissä kun kepit vain takkus mut mä olin niiiiin onnellinen taas. Jotain se emäntä mutisi tulevista kisoista mut ainaki oon nopee!

12.6 vettä satoi ja kyyhötin autossa kitisten. Emännän kanssa käytiin juoksemassa ja pomppimassa ja taas jouduin autoon, vilaukselta näin että kentälle oli kasattu monen näköistä estettä. Odottelin ja odottelin, vettäkin alkoi sataa autoon kun mami oli ikkunat jättäny auki, ettei minulle tulisi niin kuuma. :D Outoja nuo ihmiset. Aikani kuluksi koristelin ikkunat ja penkit rapatassun kuvin. Kun vihdoin minut haettiin autosta, kuulin mamman mutisevan jotain farmariautosta ja koiranhäkistä. Häkkieläimeksikö se minua luuli? Vesisateeseen mars ja ratoja katsomaan.

Osallistuttiin möllihyppärille, hitto että menin lujaa. Yhdelle esteelle ohjaus oli hieman epäselvää. Miksi mamma osoittaa vasemmalle mutta hartialinja oli selkeästi juoksusuuntaan? Laskeskelin varmanpäälle ja juoksin samaan suuntaan kuin mami. No ohi se meni, olisi pitänyt olla ajatustenlukija. Sitten se vielä pysähtyy ja huutaa "tänne", no äkkiä sitte korjasin tilannetta ja oikaisin lyhyintä reittiä. Siinä ohimennen tuli loikattua suoraan edessä ollut hyppy. HYL. Mitä ihmettä, yritin vain nopeasti päästä jatkamaan. Muuten rata oli melkein toimiva, kepeillä päätin tehdä eiliset ja oikaista viimeisen välin, oltiinhan hyppyshown jälkeen jo vähän myöhässä. Muuten rata sujui mielestäni mallikkaasti, ohjaajaa tuskin olisin tarvinutkaan niin kaukana minusta se tuli, silti menin puhtaasti loppuradan.

Mölliagi-radalla oli taas tekemisen meininki. Mentiin tosi hienosti kunnes kaikessa tohinnassa jätin yhden hypyn välistä ja suoristin itseni hurjaan sukellukseen kohti putkea. Putken päästä tultuani olikin jo myöhäistä. HYL.  Yksikin väärä liike ja heti kävi noin. Taisin jättää Aalta myös kontaktin ottamatta alastulolla, minkäs teet kun on kiire.

Kisaavien radalla kaikki meni hienosti mutta kepeille me takuttiin tuon emännän kanssa. En voinut käsittää miksi ei voisi lopussa vain vähän oikoa. Nakkejakin siinä jo tarjottiin, kai se oli epätoivon partaalla tuo emäntä. Välistävedot hypyille, puomi, rengas kaikki muu meni mukavasti. Aan alastulokontaktia täytyy alkaa työstämään kun en sitä kerkeä ottamaan. Voi sitä tekemisen riemua, kun pääsen radalle! Vauhti on mun juttu mutta emäntä puheli kotimatkalla, että nyt aletaan hidastamaan koko touhua ja ottaamaan tarkempia ratoja. Kai se tarkoitti itseään lähinnä. Minä ainakin suunnittelin pitäväni hauskaa lauantain kisoissa!