Kaikkea kans. Varaemäntä Sirpa (se on se,  joka syöttää herkkuja ja kampaa ja rapsuttelee) roudasi minut aamutuimiin kursseilemaan. Tälläkertaa pääsin kuitenkin helpolla, ei tarvinut kuin seisoskella ja pälyillä muita kurssilaisia. Aiheena oli koiran arkisiisteys. Onneks ei sentään käyttäytymiskurssi tai muu hömppä. Nauru

Kurssilaisia oli paikalla 9, toinen käppänäkin oli eksynyt joukkoon. Varaemäntä oli roudannut mukanaan mun beauty-boksin, limenvihreen pussukan saksineen kaikkineen ja koneenkin. Sain kuitenkin kehuja (!?) karvoistani ja jätettiin nyt ainakin vielä ajamatta, paitsi korvat ja päälaki. Parrasta sain kans roimat kehut, kuulemma mahtavaa kun parrassani ei ole takun takkua ja se on niin muhkea. Myhäilin partaani, ettei hienolla herralla sellaisia  takkumöykkyjä kuulu ollakaan. Kummakos tuo, kun pesevät tassunpohjat ja parran, joka ulkoilukerran jälkeen tunnollisesti. Höttökarvat jaloista saivat kyytiä, samoin mahanalus saksittiin. Kai minä nyt sitten olen taas kerran entistä komeampi ja varaemäntä (virallinen parturini) astetta viksumpi.

Pääsinpä vielä esittelemään koko komeuttani kaupunkikävelylle länsipuistoon, kun odottelimme Sipen kanssa Oona-neitiä kaupasta. Olen varma, että koiraneidit huomasivat uuden entistä komeamman lookini, niin ylväästi minä tepastelin. Silmänisku