Heippa taas.

Pääsimpäs kentälle taas treenailemaan. Mentiin kentälle oudolla Corollalla, mikä ei huolettanut yhtään, keskityin tarkkailemaan muuta liikennettä takapenkiltä käsin. Emäntä oli roudannut kaverinsa Josun mukaan treeneihin. Kantoapua esteiden roudaamiseen saivat siis mutta minä nökötin yksinäni puunjuurella (niinkuin aina).

Emännät olivat laatineet ykkösten edellisistä iltakisoista radanpätkän, jota muuttelivat laiskuuttaan (eivät jaksaneet kantaa kaikkein raskaimpia kontakteja kentälle!). Muutokset olivat hauskoja, eipä tarvinut hidastella yhtään. Tykkäsin kovasti ja unohdin vauhdin hurmassa jopa odottaa keinun laskeutumista vaikka emäntä ärjyikin vieressä. Siitä tuli sitten tyypillinen lentokeinu ja lensin kuin Batman. Seuraaville kerroilla harkitsin hieman koko kapistusta. Päätin edetä hissuksiin ja odottelin keinun laskeutumista keskellä keinua varmuuden vuoksi hiippaillen eteenpäin.

Ihmetystä herätti myös hassunmoinen lähestyminen kulman takaa kepeille. Millään en tahtonut osua oikeaan rakoon kun aika suoria lähestymisiä ollaan treenattu. Emäntä taas tyypillisesti jarrutteli menoani kepeillä vaikka kovasti haukkuen yritin saada sitäkin vähän innostumaan irrotteluun. Kumma homma, eikai se ole niin justiinsa mihin kepille taittuu jos vain menee lujaa? Jos vähän oikaisee, niin keneltä se on pois?

Rengas on mielestäni huippuhauska! "RRR-rengas"- käsky ku kuuluu, niin otan ylimääräistä vauhtia pienen spurtin verran ja sukellan nopeasti läpi! Hyvät treenit, vaikka ohjaajamme Sanna, ei päässyt. Omat treenit järjestettiin ja paikalle oli tullut vain Buuster ja Ronja omistajineeen.

Muuten olin taas ihan kingi, reippaasti ja rähinällä niinkuin tapaan kuuluu. Nyt odottelen möllikisoja ja sen jälkeen iltakisoihin. :)