Aamutuimiin lähdettiin Vöyriä kohti, kahdestaan minä ja emäntä. Rankkaa koiran elämää ollut, olen joutunut harjoittelemaan häkissä odottelua. Emäntä haluaa ilmeisesti päästä kisoissakin mahdollisimman helpolla pönkäämällä minut häkkiin odottelemaan. Osti oikein uuden häkkyrän minulle. Komean sinisen. Sinneppä minut taas pöngättiin, kävelyn ja muutaman nopean luoksetulon ja verkkaesteen jälkeen. Oli hauskaa olla muualla kuin kotikentällä kisatunnelmissa. Jännittkin vähän.

Rata lähti hienosti käyntiin. Emäntä oli paskajäykkänä kepeistä, vaikka kotona ollaan treenattu melkein päivittäin muutama nopea pätkä, ei tainnut mammalla olla luottoa minuun. Yhden putkeen syötön mamma tunaroi, juoksin ihmeissäni ohi ja samalla radalla hyppäsin puomin alastulon, oli niin kova vauhtikin! Kepeille mamma ei meinannut irroittautua ollenkaan. Malltoi kuitenkin olla hiljaa ja kulkea rauhassa vierellä, niin vain tämä snautseripoika selvitti kepit ja mamma meinasi jäädä niille sijoilleen suu auki. Onneksi tajusin jatkaa putkeen ja mamma kipitteli perässä selkesti hämillään.

Toiselle radalle yritettiin taas skarpata. Hyvinhän se menikin yksi virhe sattui kun sukelsin ulos putkesta, siinä se emäntä taas seisoskeli selin minuun ja kiersin vasemmalle kurkistamaan mitä ihmettä se toivoi minun tekevän. Noh. Hyppyhän siinä oli toisella puolella emäntää mutta kun minun on niin kovin vaikea lukea tuon ihmisen ajatuksia. Matka jatkui kun pelastin tilanteen. Kielloksi se laskettiin, kun pörräsin siinä ja yritin saada emännästä irti jotain. Toinen samanmoinen sattui kun tultiin kepeille..mamma ei uskaltanut irroittautua ja epäröin saanko jo suorittaa kepit.

Molemmilta radoilta tuloksena 10 ja niistä sitten nuilla eväillä kolmas sija. Keppiongelmasta on selvitty jo aika pitkälle, seuraavaksi aletaan hioa A:n alastulokontaktia. Mistäs me sellainen saataisiin kotipihalle?