Möllikisatunnelmissa käytiin katselemassa ja loikkimassa parin radan verran 5.5.2010. Iltamissa vierähti nelisen tuntia, porukkaa oli sankoin joukoin. Hupheijaa, meinasi käppäpoikaa kyllästyttää häkissä värjöttely pitkästä aikaa, pikkusen itkuakin piti vääntää ja sitäpaitsi kyllähän ne muutkin ulisi.  

Kaks rataa me mentiin, möllirata kontakteineen ja kisaavien rata. Mölliradalta tulosta ei laskettu mukaan, mutta mukana oltiin silti, aika 37,25 ja ratavirheitä nolla. Mhh..emäntä kyllä mutisi renkaan kehikosta hyppäämisestä mutta taisipa nähdä väärin. Kontatit meni vähän hiipien molemmilla radoilla, tokikin koska emäntä murisi ja ärjyi tuimana "ALAS" jo ennen aikojaan ja oli muutenkin hyökkäävän oloinen siinä vierellä. Ei vissiin luottanut partanaaman muistiin, vaikka kakskakkoset on ollu suht. hyvin hanskassa tässä lähiaikoina  

Kisaavien radalla oli vähän vaikeampia mutkia ja muutama houkutineste, väärälle en kuitenkaan livennyt vaikkei tuo emäntä aivan nenästä minua onnistunutkaan kuljettamaan, näistä välillä turhan suuret kaarteet...varmuudenvuoks. Kivahan se olis pienen koiran vaan liihotella, kun tietäisi suunnan ajoissa. Lentokeinu me napattiin, mammaa taisi vähän ottaa mahanpohjasta kun supermäään-Tiko-sankari otti huiman ilmalennon. Kumma homma mitä se emäntä siinäkin jännittää..kai pieni partanaama nyt lentää osaa. 

 Aikavirhettä otettiin nelisen sekunttia, tuo lentokeinu ja kepeiltä mentiin ohi että vilahti. Niistäkin saa syyttää ohjaajaa. Ei ollenkaan keskittynyt keinuun, ei mitään puhunut eikä jarrutellut..kepitkin osu tielle aivan ihme suunnasta kun mami törttöili siinä eikä ottanut hanskaan villisti kirmaavaa nakupoikaa putkensuulta. Tsemppais vähän tuo eukko, ois paljon helpompaa tuo yhteistyö.

Helatorstaina ollaan aamusta sitten liikenteessä ihan virallisissa merkeissä ja saa nähdä saako tuo emäntä hermojaan kuriin ja viitsisi sitten kertoa ohjattavalleen minne ollaan milloinkin menossa ja mihin tahtiin.

Kisaonnea!